Helteinen heinäkuu

Heinäkuu alkoi helteisenä ja on taas ollut aika viritellä outoja jäähdytyssysteemejä eläimille. Koira on kärsinyt kuumuudesta eniten ja Oskulle onkin puettu usein märkä t-paita päälle jäähdyttämään. Fretit ovat pärjänneet kivasti sillä, että häkkien päälle on ripustettu märkiä pyyhkeitä. Hienosti ovat näädät ymmärtäneet kiivetä häkkeihin nukkumaan päivisin.

Sulo on toipunut hienosti leikkauksestaan ja raakaruoka maistuu nyt jokaiselle. Painoa on kaikilla vuodenaikaan nähden hurjasti, mielenkiintoista nähdä millaiseksi talvipainot raakaruokinnalla muodostuvat jengillä.

Viikonloppuna on sitten luvassa vauvantuoksua, kun sunnuntaina menen Vihdistä hakemaan meille pienen hilleritytön jengin jatkeeksi.

Uudet kotisivutkin sain elukoille tässä aikaiseksi, löytyvät osoitteesta http://frettikolo.tarinoi.net/

Toipilas talossa

Sulon kanssa on ollut koko kevät yhtä tepulointia. Tammikuussa poika laihtui silmissä ja lääkärissä todettiin kohonneet urea-arvot. Siitä asti Suloa on hoidettu munaisten vajaatoimintapotilaana.

Kuukausi sitten, Sulo laihtui taas reilusti ja oksenteli yhtenä iltana. Paineltiin lääkäriin, mutta mitään syytä ei vaivoille löytynyt ja veriarvotkin olivat loistavat (lääkäri oli sitä mieltä, että raakaruoka huonosti maistuvanakin sopii munuaispotilaalle ja on tehnyt veriarvoille todella hyvää). Lääkäristä palattiin kotiin mukana ohje lisätä taas rasvan määrää ruokavaliossa.

Viime keskiviikkoiltana huomasin taas kerran, että Sulolta on pudonnut painoa ja poika yökkäili. Torstaina sitten vein Sulon aamupäivällä Vettoriin, jossa otin puheeksi hatarat epäilykseni vierasesineestä. Niinpä ensimmäiseksi lääkärissä otettiin Sulosta natiiviröntgenit, joissa näkyi pieniä kaasukertymiä sekä suoliston alkuosassa että paksusuolessa. Tässä vaiheessa lähdin itse takaisin töihin ja hoitajat lupasivat, että Sulolta katsotaan veriarvot varmuuden vuoksi ja otetaan varjoainekuvat suolistosta.

Parin tunnin päästä sain tiedon, että veriarvot olivat muuten hyvät, mutta leukosyytit olivat alle viitearvojen. Röntgenkuvista en saanut tässä vaiheessa vielä kuulla mitään. Puoli kolmelta iltapäivällä soitin ell-klinikalle uudelleen ja nyt kerrottiin, että Suloa valmistellaan leikkaussaliin ja syynä vierasesine-epäily. Tämän jälkeen alkoikin sitten piinaava odottelu.Lopulta kuuden aikoihin sain kuulla, että Sulolta oli mahalaukusta poistettu iso vierasesine.

Toipuminen on lähtenyt hyvin käyntiin, Sulo on pääsääntöisesti ihanan pirteä ja ruoka maistuu.

Tässä on nyt pohdittu kaikenlaista tämän tapahtuman tiimoilta. Tammikuussa löytyi olohuoneesta puoliksi syöty korvatulppa. Annoin löydön jälkeen jokaiselle näädälle parafiiniöljyä ja kun öljy tuli sievästi jokaiselta elimistöstä läpi ja ruokakin maistui, unohdettiin koko 'välikohtaus'. Nyt tuli kuitenkin epäilys siitä, olisiko tuo vierasesine ko. korvatulppa ja vaivannut Suloa jo tammikuusta asti. Se ainakin selittäisi oudot laihtumiset ja huonon ruokahalun. Koska tulppa on ollut mahalaukussa pääsemättä eteen tai taaksepäin eikä ole tukkinut koko ruuansulatuskanavaa ei ole myöskään ollut normaaleja suolitukoksen oireita, joista olisi asian tajunnut aikaisemmin.

Pääasia on kuitenkin nyt se, että pieni potilas on toipumassa koettelemuksestaan :)

Kesää odotellessa

Nyt on raakaruokaa kiskottu lähes kahden kuukauden ajan. Viimeinen viikko on mennyt niin, ettei ketään ole erikseen syötetty vaan jokainen on saanut syödä itse ja silloin kun siltä tuntuu. Jännityksellä odotankin iltaista punnitusta, miten Sulon laita on. Mikäli pojalla on paino laskenut, pitää miettiä uudelleen, aloitetaan ns. käsisyöttö vai siirtyykö Sulo takaisin nappularuokaan osittain.

Eilen oltiin Martin kanssa puistolemassa Vartiovuorenmäellä. Poika oli melkoisen hämmentynyt uusista frettikavereista, etenkin 10 viikon ikäisestä Aukustista. Aukusti oli kovin ihastunut Marttiin ja yritti kaikin keinoin saada meidän jätkää kanssaan leikkimään. Turhaan kuitenkin, Marttia kiinnosti ihan muut asiat...kuten puuhun kiipeäminen :D

Martti on kyllä kotiutunut loistavasti, ei uskoisi kun katsoo jengin touhuja, että on niinkin uudesta tulokkaasta kyse. Ihanaa :)

Perjantain Parempi Polkka

Muutaman päivän takapakin jälkeen tänään sujui ruokaileminen taas mallikkaasti. Aamuruoka oli edelleen illalla koskematta, mutta iltaruokaa kun vein niin alkoi tapahtumaan. Viivi hipsi suoraan ruokakipolle ja söi n. 15g suoraan kupista ja lisää vielä kädestä ruokittuna. Sulolle, joka on tähän asti ollut se vaikein tapaus, upposi lähemmäs 25g kädestä syötettynä. Kupista Sulo ei suostu edes haistamaan ruokaa, sen verran epäluuloinen kaveri vielä on. Martti sitten ylitti kaikki odotukset ja kiskoi napansa täyteen lihaa ja kömpi sen jälkeen maha pömpöllä nukkumaan.

Että josko tämä sittenkin tästä :)

Toivotonta tunnelmaa

Tuntuu siltä, että ollaan menty taas takapakkia syömisessä. Jokaiselta alkaa kylkiluut tuntua, tosin velipojat olivat valmiiksi jo luikkuja kuin viulunkielet. Suloltakin on painoa pudonnut melkoisesti vaikka on saanut kuitenkin jonkin verran nappulaa ja öljyä raakaruuan lisäksi.

Sisäelinsekotus tuntui ensin maistuvan hyvin, mutta tänään ei uponnut sekään kun illalla kiikutin lautaset nenien eteen. Päivällä oli aamuruuasta hiukan syöty, mutta hyvin vähän.

Vilkkaita ja virkeitä otukset tuntuvat kuitenkin olevan, mikä tuntuu todella oudolta kun katsoo sitä ruokamäärää (tai sen olemattomuutta oikeastaan) joka lautasilta on kadonnut.

Arjen iloja

Töistä tullessa kävin ensimmäisenä tarkastamassa aamulla esiin laitetut ruokakupit. Pettymys oli kova, kun huomasin ettei kupeista ollut hävinnyt ruokaa juuri nimeksikään. Sekoittaessani iltaruokaa kuppeihin, olin varma ettei iltaruoka maistu sen paremmin - olihan tarjolla ensimmäistä kertaa sisäelimiä. Pelko osoittautui onneksi vääräksi. Koko jengi söi jonkin verran, Sulokin suostui suurempia nirsoilematta syömään kädestä ruokaansa. Viivi yllätti myös ja oli tärppänä ruokakupilla ja söi suoraan kipasta...siinä minun silmieni edessä :-o

Alkaa hiljalleen päästä niskanpälle tunne siitä, että ehkä tämä ruokavalion vaihto tulee sittenkin onnistumaan :)

Lauantaina suuntaan Kokemäelle hakemaan Nellin Kanaherkusta lisää ruokaa näädille.

Pääsiäispäivän kuulumiset

Nyt on sitten kolme päivää kulunut siitä, kun frettijengiltä vietiin kuivanappulat nenän edestä ja tilalle lyötiin raakaruokaa. Reaktiot ovat olleet melko odotetut...nenää on nyrpistelty ja kupit pysyvät lähes koskemattomina.

Sormista syötettynä kaikille muille jo maistuu kananliha ja kalkkunanrasva, Sulo kuitenkin hangoittelee vastaan. Munuaisongelmien vuoksi Suloa ei ole pidetty samanlaisen kurin ja paaston alla kuin muita, vaan Sulo on saanut muutaman kerran päivässä kanaöljyä ja vähän nappuloita. Munuaisille on pahaksi se, että eläin alkaa kuluttamaan ruuan puutteessa omaa rasva- ja lihaskudostaan ja tämän vuoksi olemme Sulolle antaneet erivapauksia syömisessä.

Painoa en ole vielä tarkistanut, se taatusti on pudonnut jokaiselta. Nutriplusgeeliä olen myös kerran päivässä antanut hieman jokaiselle.

Tällä hetkellä siis ruokavalio koostuu broilerin jauhetuista siivistä, jauhetusta broilerin ruhosta, pilkotuista kalkkunankauloista sekä kalkkunan sydämestä- ja maksasta, naudan munuaisesta, kalkkunan rasvamassasta ja kanaöljystä.